Haltin vaellus: suunnittelu ja valmistautuminen

HALTI ON KOHDE SEIKKAILIJALLE

Käsivuoren huiput ovat Suomen mittapuulla ainutlaatuinen kohde – ja seikkailunälkäiselle niistä korkeimpana 1324 metrin korkeuteen kohoava Halti kenties kaikkein kiinnostavin. Haltille päästäkseen täytyy retkelijän kuitenkin nähdä hieman vaivaa, mutta erämaaseikkailua kaipaavalle jo matka itsessään on varmasti kaiken sen arvoinen kokemus.

Matkalla Haltille voit nähdä jylhien tunturimaisemien lisäksi niin Suomen korkeimman vesiputouksen kuin Suomen Monument Valleyksin tituleeratun Meekonlaakson jyrkät kalliojyrkänteet eli pahdat. Tunturissa sää on vaihtelevaa ja luonto karua, mutta samalla mykistävän kaunista. Kilpisjärveltä Haltille pääsee Kalottireittiä pitkin, jonka varrella voit yöpyä niin teltassa kuin reitin varrelta löytyvissä autio- tai varaustuvissa. Juomakelpoista vettä löytyy matkalta lukuisista puroista, ja vaelluspäivän päätteeksi voi halutessaan virkistää itseään pulahtamalla erämaan jääkylmissä vesistöissä.

Tässä kaksiosaisessa jutussa käymme läpi heinäkuussa 2020 tekemämme viisipäiväisen vaelluksen Kilpisjärveltä Haltille ja takaisin Kalottireittiä pitkin. Tässä postaussarjan ensimmäisessä osassa käymme läpi valmistelut ja yleiset vinkit vaellukselle. Sarjan toinen osa on retkipäiväkirja, ja sen voit lukea täältä.

Vaellus oli osa kesän Suomen roadtripiä, josta kerroimme laajemmin tässä postauksessa.

VAELLUSREITTI

Suosituin vaellusreitti Haltille on Kilpisjärveltä Kalottireittiä pitkin, jolloin matka on yhteensä noin 55 kilometriä. Lyhyin matka Haltille on Norjan puolelta Guolasjärveltä. Haltille voi tulla myös Norjan Kautokeinosta Kalottireittiä pitkin, mutta keskitymme tässä jutussa omaan reittiimme, eli Kilpisjärveltä Haltile ja takaisin. Kalottireittiä voit tutkia lisää tästä kartasta.

Auringonlasku Pitsusjärven tuvan ikkunasta

MAJOITUS

Vaelluksen aikana kukin voi majoittua miten itse tahtoo, mutta suosituimmat vaihtoehdot taitavat olla joko oma majoite (lue: teltta) sekä autio- ja varaustuvat. Me majoituimme Kuonjarjoen autio- ja varaustuvassa sekä Pitsusjärven varaustuvassa.

Autiotupiin on kaikilla vapaa pääsy, mutta varaustupiin tulee luonnollisesti varata yöpaikka (yllämainitut tuvat 12 €/yö). Kalottireitin Haltin pätkällä oleviin tupiin varauksen voi tehdä Kilpisjärven luontokeskuksen tai Tunturi-Lapin luontokeskuksen kautta.

Tuvista löytyvät yleensä ainakin seuraavat varustelut: kamiina ja kaasuliesi, välttämättömät keittoastiat (kattila, paistinpannu, kahvipannu), kerrossängyt tai laveri, mökin ulkopuolella kuivakäymälä ja puuliiteri. Lisäksi varaustuvissa yleensä myös patjat, tyynyt ja huovat (kukin käyttää harkintansa mukaan).

Suosittelemme lukemaan oman reitin tuvista lisää täältä.

Huom! Jos haluat pelata varman päälle, voi olla hyvä idea kantaa telttaa tai muuta hätämajoitetta mukana esim. äkkillisesti vaihtuvan sään tai vaikka oman loukkaantumisen vuoksi. Meidän ollessamme vaelluksella kävi myös niin, että Meekonjärven varaustupa oli yli viikon poissa käytöstä tuvan oven lukon hajotessa. Kaikki tuona aikana varauksen tehneet joutuivatkin siis joko telttailemaan, autiotupiin tai muuten sumplimaan reittejään.

VARUSTEET

Ennen Haltia olimme siis käyneet useammalla lyhyemmällä vaelluksella, mutta tämä olisi ensimmäinen monipäiväinen. Meitä huolettikin oma jaksaminen suurten kantamusten kanssa. Tämän vuoksi varusteiden osalta suunnitelmamme oli panostaa ketterään liikkumiseen ja kaikenlaisen ylimääräisen painolastin minimoimiseen.

Varusteiden keventämistä tutkiessamme löysimme Ossi Määtän blogin kevytretkeilystä ja hankimme saman tien myös hänen kirjansa Kevytretkeilijän opas (löytyy myös ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista, mutta ilmeisen pitkällä varausajalla). Ossin kirjasta ja blogista löytyi paljon mielenkiintoista informaatiota, jonka pohjalta lähdimme käymään läpi omia varusteitamme ja suunnittelemaan, mitä ottaisimme mukaan vaellukselle.

Lighterpack on helppokäyttöinen työkalu omien kantamuksien optimointiin

Kevytretkeilyyn tutustuessamme törmäsimme Lighterpack.com-nimiseen sivustoon, jonka avulla voi suunnittella kantamuksia etukäteen. Jaoimme tavarat seuraaviin kategorioihin: kantolaite, majoite + nukkuminen, keittiö, sekalainen, vaatteet repussa ja vaatteet päällä. Teimme molemmille omat pakkauslistat, ja pystyimme näin myös hieman tasapainottamaan kantamuksia. Lighterpackin laskelmien avulla huomasimme myös, että Trangia-keitin painoi yksinään noin kilon. Koska keitin olisi tullut vaellukselle vain hätätapauksia varten, päätimme hankkia Trangian tilalle muutamalla kympilla MSR Pocket Rocket 2 -keittimen (1 000 grammaa vai 85 grammaa?). Keitintä emme tupakeittiöiden takia koskaan tarvinneet, mutta ainakaan ei tullut sitä ylimääräistä kiloa selkään.

Meillä oli "ylimääräisenä" mukana keittimen lisäksi myös teltta, makuualustat ja yhden ekstrapäivän ruokatarpeet. Loppujen lopuksi emme tarvinneet näistä mitään, mutta emme koe, että turhat kantamukset olisivat suuremmin haitanneet tai hidastaneet meitä. Loppujen lopuksi olimme tarkalla suunnittelulla ja karsimisella onnistuneet keventämään molempien rinkkoja useammalla kilolla.

Katso Kuisman pakkauslista täältä ja Idan täältä. (Huom! Näistä puuttuvat ruoat sekä muutamia muita sekalaisen sälän asioita.) Pakko on myös todeta, että meillä oli todella paljon tuuria sään suhteen, ja saimmekin talsia lähes koko viikon aurinkoisessa ja tuulettomassa säässä. Samaa reittiä viikkoa aikaisemmin kulkenut Kuisman ystävä sai vaeltaa viikon kaatosateessa!

YLEISIÄ VINKKEJÄ VARUSTEISIIN

Jokaisella vaeltajalla on varmasti omat suosikkinsa vaelluskengiksi, mutta me suosittelemme Haltin reitille pitkävartisia vaelluskenkiä.

Liikkuessa tulee nopeasti kuuma, joten kannattaa ottaa mukaan kevyt ja hengittävä (merino)kerrasto.

Iltaisella on kivempi istua tuvan portailla kevyeessä untuvatakissa, joten suosittelemmekin lämpimästi sellaisen mukana kantamista (meiltä peukkua Patagonian Nano Puffille ja Arc'teryx Cerium LT Hoodylle).

Hyttysiä riittää, ota siis hyttyshattu/-verkko/-suoja mukaan. Pelkkä hyttysmyrkky ei riitä (eikä hyttysmyrkkyjä saa pestä = päästää luonnonvesiin)!

Sadevaatteet on erittäin hyvä ottaa mukaan, sillä tunturissa sää vaihtuu tiuhaan, ja vettä voi tulla todella pitkään ja todella paljon. Suosittelemme kuitenkin mahdollisimman kevyitä sadevaatteita! Halti-sarjan toisessa osassa paljastamme omat valintamme sadeasuiksi :D

Suosittelemme kevyttuulitakkia matkalle – se pitää tuulen aiheuttaman viileyden pois iholta, mutta ei ole liian hiostava kulkiessa. Suojaa myös hyttysiltä jonkin verran!

Suosittelemme kävelysauvoja, sillä rakkakiveä riittää! Reitillä ei ole kauheasti pitkospuita, vaan kiveltä kivelle tulee hypeltyä aikas monta kilometriä.

Illallinen on katettu

RUOKA

Ruokaa olimme varanneet kuudelle päivälle, eli siis yhdelle päivälle extraa. Ruoassa olimme aika mielikuvituksettomia, ja jokaiselle päivälle menu oli suhteellisen samankaltainen. Meitä tämä ei tosin haitannut, sillä päivien päätteeksi olisimme syöneet vaikka sahanpurua :D Lounasidean bongasimme Kevyesti kairassa -blogista – hapankorppu saattaa kuulostaa kevyeltä lounaalta, mutta kun päällä on paksu kerros sekä voita, rasvaista kermajuustoa että rasvaista meetvurstia, piti se hyvin nälkää. Bonuksena oli, ettei lounasta tarvinnut valmistaa keittimellä. Tämä lounasidea ei tosin sovi vegaaneille; Idakaan ei yleensä syö lihaa, mutta tässä tilanteessa tehtiin poikkeus stressin vähentämiseksi. Muista pakata tarpeeksi paljon ruokaa (kalorit) ruokailua kohden – nälän määrä ja kulutetut kalorit ovat yksilöllisiä, mutta keskiverto vaeltaja kuluttaa päivässä yleensä 2000–4000 kcal (kylmällä kelillä usein enemmänkin).

Viitenä päivänä vaellusruokamenumme oli:
aamiaiseksi tuunattua kaurapuuroa siemenillä ja kuivatuilla marjoilla sekä pikakahvia
lounaaksi hapankorppuja, voita, juustoa ja meetvurstia
illalliseksi valmis kuivaruoka (muutama erilainen vaihtelun vuoksi)
snackiksi pitkin päivää pähkinäpusseja (itse koottuja), suklaata ja Cliff Bareja
vettä tunturipuroista

Suosittelemme miettimään ruokien painoa, sillä repun jokainen gramma kyllä tuntuu tällä reissulla. Kuivaruoat ovat tämän vuoksi useimpien valinta vaelluksille. Kohtasimme viiden päivän aikana kyllä useita vaeltajia, joiden rinkoista löytyi niin säilykepurkkia, tuoretta leipää kuin tuoreita kasviksiakin. Vaikka koemme olevamme molemmat välillä aikamoisia ruokahifistelijöitä, aiheuttivat näiden ruoka-ainesten näkeminen 50 kilometrin kävelyn jälkeen lähinnä myötätuntoa kuin kateutta (poislukien pienet herkut, katso myöhempi kohta).

Hyttyshatussa ja feikki-crocseissa on sitä jotain aitoa erälookia.

YLEISET VINKIT JA OPIT

Kirjat ja netti ovat pullollaan erilaisia vinkkejä, joten emme käy läpi niistä kaikkia. Tässä kuitenkin muutama tärkeä nosto Ulkomatkan kokemuksen pohjalta:

Tutustu Kalottireittiin etukäteen täällä. Kartta koko reitistä löytyy täältä.

Tunturiin ei tule lähteä ilman kompassia ja paperista karttaa – niiden käyttötaitoa. Voit lainata kartan myös kirjastosta (ainakin Helsingin kaupunginkirjastosta löytyy hyvä valikoima).

Tunturiin on turha kantaa mitään ylimääräistä. Optimoi siis kantamuksesi, esim. Lighterpack.com -sivulla.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin pakko todeta, että ensi kerralla ottaisimme mukaan jotain herkkuja, jolla palkita itseämme vaelluspäivän päätteeksi. Painosta viis! Yhdessä tuvassa eräs kaksikko alkoi lättyjen paistoon, ja emme ole koskaan olleet niin kateellisia :D

Reitillä varmasti sataa jossain kohtaa, joten ota mukaan sadetta kestävää vaatetta. Toisaalta taas kevyein kantamuksin ehdit myös nopeammin tuvalle kuivattelemaan. Säät vaihtelevat tunturissa myös todella nopeasti, ja aamun auringonpaiste ei kerro tulevan päivän säästä mitään.

Kokemuksemme mukaan tunturipuron vettä voi huoletta juoda, mutta jokaisen tulee puntaroida itse, haluaako ottaa mukaan vedenpuhdistustarpeita. Meillä oli puhdistustabletteja, mutta käytimme niitä vain ensimmäisen päivän. Sivumaku on hieman ikävä.

Jos intoa ja ylimääräistä jaksamista on, kannattaa poiketa matkan varrella Saivaaralla. Näkymä huipulla on upea! Saivaaralla poikkeaminen lisää reittiin noin 6 kilometriä.

Ota kaikki irti kännykkäverkkojen katveesta, on toisinaan ihan kivaa olla tavoittamattomissa! Kenttä Kalottireitillä riittää niin kauan kuin Saana näkyy. Seuraavan kerran kenttää on Haltin huipulla, ellet kiipeä korkeammille huipuille matkan varrella kenttää etsimään (näin tulee tehdä esimerkiksi hätätilanteessa).

Matkaa edeltävän yön vietimme Kilpisjärven retkeilykeskuksessa telttaillen. Retkeilykeskus oli erittäin hyvin varusteltu, mutta ensi kerralla varaisimme telttapaikan sijaan mökin tai muun huoneen vaellukselle lähtöä edeltäväksi yöksi. Tällöin rinkat on helpompi valmistella aamun lähtöä varten ja hyvät yöunet ovat varmemmat, kuin telttailualueella naapurin jammailuja kuunnellen.

Pidetään (tunturi)luonto siistinä – älä roskaa! Kaikki minkä kannat tunturiin, kannat myös sieltä pois. Älä myöskään peseydy saippualla luonnonvesissä.

LUE MYÖS NÄMÄ KAUKOMATKAT: