Reittimatka: Suomen road trip 2021
Kuten vuonna 2020, teimme myös kesällä 2021 usean viikon roadtripin ympäri Suomen. Osan matkasta vietimme ystävien kanssa seikkaillen, mikä oli vuoden 2020 reissuun verrattuna kivaa vaihtelua. Toinen aikaisemmasta poikennut oli päätös edetä maltillisemmin, eli lyhyempiä päivämatkoja ja pysähdyksiä useammin.
Lähdimme reissuun 10.7. ja olimme tien päällä yhteensä neljä viikkoa, jonka aikana ajokilometrejä kertyi vajaa 3 000. Haaveissamme oli käydä myös Utsjoella, Nuorgamissa ja Norjan puolella Jäämerta katsomassa, mutta koronarajoitusten vuoksi tämä osuus jäi seuraavaan kertaan.
Mikäli suunnittelet tulevana kesänä hyppääväsi autoon ja valloittavasti kotimaan, ota tästä vinkit matkaan tai vaikka valmis reittiehdotuskin!
KESÄN 2021 ROADTRIP
Helsinki – Lahti – Varkaus – Kuhmo – Kemijärvi – Saariselkä – Urho Kekkosen kansallispuisto – Kiilopää – Inari – Lemmenjoki – Kittilä – Rovaniemi – Keminmaa – Lahti – Helsinki – Teijo – Naantali – Turku – Velkua – Kemiönsaari – Helsinki
Vihreällä on merkitty kohteet, joissa yövyimme.
Sinisellä päiväretkien kohteet.
YLEISTÄ MATKASTA
Auto: Tällä kertaa pääsimme reissuun omalla autolla! Ei siis stressiä kilometrirajoista tai auton palautusaikatauluista. Näin ollen myöskään autoon "ei kulunut rahaa" bensoja lukuunottamatta (mitä nyt auton normaalit kulut, jotka tulisivat auton seistessä kotipihassa paikallaankin).
Budjetti: Tänäkin vuonna budjettimme oli maltillinen, ja suurin osa öistä nukuttiin joko teltassa tai perheen/ystävien luona. Erilaisiin majoituksiin (hotellit, varaustuvat yms.) meillä kului matkan aikana yhteensä 275 euroa. Tämän lisäksi rahaa kului tietenkin bensaan sekä jonkin verran ruokaan.
Pakkaus: Auto pakattiin samalla taktiikalla kuin edellisenä kesänä, eli lajittelimme tarvikkeet kannellisiin laatikoihin, jotka asettelimme auton takakonttiin. Viime vuodesta opimme tosin lajittelemaan tavarat paremmin niin, että useimmiten tarvittavat asiat olivat helposti yhdessä paikassa käden ulottuvilla. Laatikoiden sisällöissä lähdimme pääsoin liikkeelle samoin varustein kuin 2020, eikä suuria investointeja ei ollut tällä kertaa tarvetta tehdä. Pientä päivittelyä ja hienosäätöä kokemuksen karttuessa siis varusteiden ja pakkauksen osalta.
Tertin Kartanossa lounaalla.
Kuhmossa ystävien mökkirannassa.
ETAPPI 1: LAHTI – VARKAUS
Road trip alkaa! Starttasimme tämän kesäisen Suomi-kiertueemme Idan vanhempien luota Lahdesta, jossa olimme tehneet viikon verran etätöitä ja hankkineet viimeisiä tarvikkeita matkaa varten. Matkaan lähdettyämme ensimmäiseksi suuntasimme Kuisman isovanhempien luo Varkauteen. Ajomatkalla pysähdyimme lounaalle Tertin Kartanolla Mikkelissä – paikka on tunnelmallinen ja upea, ja pienen (uudelta moottoritieltä) koukkaamisen arvoinen! Tertissä on tarjolla herkullinen buffet-lounas, ja lounaan jälkeen voi vielä kierrellä kartanon puutarhassa ja piipahtaa puodissa, jossa myydään kartanon omia tuotteita.
Varkaudessa oli helteistä kuten koko muussakin Suomessa, joten vietimme päivän ja illan uiden, ulkoillen ja jäätelöä syöden, sekä tietenkin isovanhempien kanssa seurustellen.
Missä yövyimme: Kuisman isovanhempien luona
ETAPPI 2: VARKAUS – KUHMO
Varkaudesta suuntasimme nokon kohti ystäviemme mökkiä Kuhmossa. Päästyämme kainuulaisen järven rannalle vietimme illan uiden, syöden ja hengaillen. Ensimmäisen yön nukuimme teltassa pihalla, sillä yö oli lähes helteinen ja tunnelma mökissä olisi käynyt varmasti liian hikiseksi, jos olisimme kaikki nukkuneet siellä.
Seuraavana päivänä lähdimme porukalla retkelle Syväjärvelle, jossa myös valmistimme lounaat retkikeittimellä (rakettispagettia ja soijarouhebolognesea). Lounaan jälkeen hyppäsimme autoihin ja ajoimme läheiselle Roukonpuron uimarannalle, jossa oli upeat matalat hiekkarannat ja erittäin lämmintä vettä. Tunnelma oli kuin eksoottisemmallakin trooppisella rannalla – oli vaikea uskoa, että kyseessä oli kuhmolainen järvi! Loppupäivän ja illan vietimme rannalla telmien vedessä (niin kaksivuotiaat kuin kolmekymppisetkin), loikoillen vilteillä ja kokkaillen keittimillä. Yöksi pystytimme teltat rannan lähelle, ja Kuisma taisi nukahtaa kahdeksan aikaan. Pienen tuulen ansiosta rannalla ei ollut koko iltana tai yönä hyttysiä, mikä oli upeaa. Pakko todeta: ihana paikka!
Missä yövyimme: Teltassa ystävien mökin pihalla ja teltassa Roukonpuron rannalla
Retkikunta Syväjärvellä @dadonthetrail johdattamana
Telttapaikka Roukonpuron rannalla
ETAPPI 3: KUHMO – KEMIJÄRVI
Rauhallisen aamun jälkeen suuntasimme paikallisen leipomon kautta ystävämme äidin luo, jossa saimme paikallista herkkua, lohikukkoa, lounaaksi. Saimme myös käydä suihkussa muutaman helteisen ja hikisen päivän jälkeen, ja sitten hyppäsimme autoon. Ensimmäinen pysähdys oli Suomussalmella, jossa piipahdimme Raatteentien museossa. Yöksi ajoimme Kemijärvelle asti, jossa leiriydyimme paikallisella hiekkarannalla. Söimme iltapalaksi Kuhmosta ostettuja herkkuja ja ihmettelimme iltaa ja kumpuilevaa maisemaa. Tälle etapille osui myös yksi roadtripin yllättävimmistä siirtymistä, kun kurvasimme paikallisen lossin kyytiin. Oli siinä Kuismalla, Varsinais-Suomen saariston kasvatilla, jännää olla lossin kyydissä, kun taustalla kohoaa tuntureita. Tällä etapilla oli myös tosi paljon poroja, ja Porokello oli ahkerassa käytössä
Missä yövyimme: Teltassa Kalkonniemen uimarannan läheisyydessä
ETAPPI 4: KEMIJÄRVI – SAARISELKÄ
Lähdimme aikaisin aamulla matkaan Kemijärveltä ja olimme perillä Saariselällä jo 12:30. Suuntasimme ensimmäiseksi Kaunispään huipulle, jossa lounastimme, teimme hetken töitä ja ihmettelimme maisemia. Huipulta suuntasimme kylän keskustaan hoitamaan avainasioita, jonka jälkeen kurvasimme vuokraamallemme huoneistolle. Päästyämme vuokra-asunnolle teimme ruokaa ja aloitimme rinkkojen pakkaamisen seuraavan päivän vaellukselle. Illalla vielä saunoimme ja peseydyimme antaumuksella, sekä otimme pari selfietä pihamaalla käyskennelleiden porojen kanssa.
Missä yövyimme: Saariselällä Lapin Kutsu Apartments -huoneistossa, hinta yhdeltä yöltä 55 euroa
Tämä kyltti Raatteentien museon metsässä nauratti Kuismaa kovin.
Lossin kyydissä!
Kaunispään huipulla mittailemassa matkaa seuraavan muutaman päivän päästä huiputettavaan Sokostiin.
ETAPPI 5: SAARISELKÄ – URHO KEKKOSEN KANSALLISPUISTO – KIILOPÄÄ
Heräsimme vaellusaamuna hyvissä ajoin, mutta reppujen ja auton pakkaamisessa kului oma aikansa. Lähdimme ajamaan kohti Aittajärven P-paikkaa ruokakaupan kautta (RIP Kuukkeli), josta nappasimme vielä viimeiset puuttuvat välipalapatukat mukaan. Ajomatka Ivalontieltä Aittajärven P-paikalle on kuoppaista soratietä, jota pöristelimme noin 40 km/h. Matka parkkikselle kesti hieman kauemmin kuin olimme arvioineet, mutta lopulta klo 15 aikaan saimme reput selkäämme ja lähdimme vaelluksellemme.
Olimme suunnitelleet olevamme UKK:ssa neljä yötä ja viisi päivää, mutta muuttuneiden sääennusteidn takia retki lyheni yhdellä yöllä. Lisää vaelluksesta voit lukea tästä postauksesta.
Vaelluksen jälkeen suuntasimme kohti Kiilopäätä ja parin päivän lepoa hotellimajoituksessa.
Missä yövyimme: Urho Kekkosen kansallispuistossa kaksi yötä varaustuvissa, tuvat kahdelta kahdeksi yöksi 48 euroa, yksi yö teltassa.
ETAPPI 6: KIILOPÄÄ – INARI –LEMMENJOKI
Olimme varanneet huoneen Kiilopäältä Suomen Ladun hotellista, jossa päätimme viettää muutaman päivän voimia keräten. Saunoimme, söimme hyvin ja teimme seuraavien etappien suunnitelmia. Kävimme myös pyöräilemässä tuntureilla parinkymmenen kilometrin lenkin fatbike-pyörillä. Pyörälenkillä pysähdyimme munkeille ja kahveille Luulammen päivätuvan kahvilaan ja nuotiopaikalle Rumakurulle. Tykästyimme molemmat Kiilopään ja hotellin tunnelmaan, ja voimme suositella sitä lämpimästi retkeilyn tukikohtana.
Vaelluksen jälkeisten lepopäivien jälkeen päätimme kurvata Inarientietä pohjoiseen. Olivathan molemmat Inari ja Ivalo suhteellisen lähellä, joten halusimme piipahtaa molemmissa. Ivalossa kävimme ruokaostoksilla ja Inarissa pysähdyimme lounaalle Siidan kahvilaan – olisimme museonkin mielellämme tarkistaneet, mutta se oli tällä kertaa valitettavasti remontin vuoksi suljettuna.
Inarista matkamme jatkui kohti Lemmenjokea. Matkalla pysähdyimme katselemaan myös Jäniskoskea, jonne pääsi helposti (ja esteettömästi) läheiseltä parkkipaikalta. Seuraavan yön yöpymispaikka oli ollut meillä vielä hieman kysymysmerkkinä, mutta päätimme lopulta ajaa Lemmenjoen kansallispuistoon yöksi.
Missä yövyimme: Kiilopäällä Suomen Ladun hotellissa, hinta kahdelta yöltä aamupaloineen 172 euroa. Lemmenjoella kansallispuistossa, Muurahaislammen telttailualueella
Hätäkäteiskassassa oli onneksi juuri sen verran rahaa, että saimme Luulammella kahvit ja munkin (ei verkkoa, ei korttimaksua)!
Muurahaislammella ihmettelemässä iltaa.
ETAPPI 7: LEMMENJOKI – KITTILÄ
Siirryimme seuraavana aamuna Muurahaislammelta Njurkulahteen, josta lähtevään yhteysveneeseen olimme varanneet edellisenä päivänä paikat. Täyteen ahdettu nuolivene vei meidät Kultahaminaan, jonne matka kesti noin 1,5 tuntia. Kultahaminasta kävelimme lyhyen, noin 1,7 km suuntaansa, matkan katsomaan Kullan löytöpaikkaa. Kuismalla oli suunnitteilla myös läheisen Morgam-Viipuksen (601 m) huiputus, mutta tämä valloitusretki pysähtyi ylitsepääsemättömään joen ylitykseen (vettä olisi ollut yli navan).
Alkuperäinen tarkoituksemme oli jäädä yöksi Kultahaminaan joko telttaan tai autiotupaan. Sateinen ja kolea sää sekä jonkinlainen “vaelluskrapula” aiheuttivat kuitenkin sen, että halusimme pois Kultahaminasta jo samana päivänä. Onneksemme mahduimme sattuman kautta illan yhteysveneeseen – toinen vaihtoehto olisi ollut 25 kilometrin patikkamatka.
Njurkulahteen ja Ahkun tuvalle saavuttuamme lähdimme saman tien ajamaan tietä 955 kohti Kittilää.
Tämä tienpätkä Lemmenjoelta Kittilän suuntaan on todennäköisesti huonokuntoisin, jota olemme Suomessa ikinä ajaneet. Kuoppainen ja päällystämätön osuus taitaa olla peräti 70–100 kilometriä, emmekä ainakaan me uskaltaneet ajaa sitä kuin noin 40 km/h. Jos mahdollista, kannattaa miettiä toinen reitti. Vaikka kilometrimääräisesti kierto Ivalon ja Sodankylän kautta tuntuu suurelta, se tie on sentään ajettavassa kunnossa, eikä tämän vuoksi varmaan paljon ajallisesti häviä tälle kuoppaiselle kokemukselle.
Saavuimme lopulta Kittilään muutaman “läheltä piti porojen kanssa” -tilanteen saattelemana iltamyöhään. Olimme todella väsyneitä ja aika kiukkuisiakin jo tässä kohden. Lisäksi pitkältä hiekkatiepätkältä oli tarttunut mukaan kivi jos toinenkin, jotka jossain kolossa ärsyttävää metakkaa, ennen kuin tajusivat tippua pois. Alunperin tarkoituksemme oli yöpyä Kittilässä leirintäalueella; paikalle saavuttuamme kuitenkin selvisi, että leirintäalue on jo hetken ollut suljettu ja tuntui todelliselta aavekaupungilta. No eipä siinä, teltta pystyyn tien toiselle puolen uimarannan nurmikolle ja äkkiä unta palloon.
Missä yövyimme: Teltassa Kittilän uimarannalla
ETAPPI 8: KITTILÄ – ROVENIEMI – KEMINMAA
Yöpymispaikkamme Kittilän uimarannalla vilkkaan tien vierellä ei ollut se kaikista ihastuttavin – lisäksi ympärillä pörräsi hyttysiä hulluuteen asti. Sen sijaan, että olisimme alkaneet keittelemään aamupuuroja, pakkasimmekin kamat nopeasti autoon ja ajoimme parin sadan metrin päähän Kittilän Nesteelle. Eipä ole hetkeen jogurtti maistunut niin hyvältä!
Aamupalan jälkeen ajoimme Rovaniemelle, ja suuntasimme suoraan Rovaniemen Vesihiisi-uimahalliin, jossa peseydyimme kunnolla (edellisestä pesusta oli tässä vaiheessa kolme päivää). Pienen uinnin ja saunomisen jälkeen lähdimme vielä pyörähtämään Rovaniemen keskustassa. Voimme suositella lämpimästi Arktikumia ja Kauppayhtiö-hampurilasravintolaa.
Rovaniemen jälkeen jatkoimme etelää kohti Keminmaata ja Idan somesta löytämää Kivalon autiotupaa. Hieman sai nähdä vaivaa, että vanhan palovartijan tuvan luokse löysi, mutta olipa maisemat ja muutenkin miljöö mitä hienoin.
Missä yövyimme: Kivalon autiotuvassa
Arktikum-tiedekeskus ja -museo Rovaniemellä.
Kivalon autiotupa auringonlaskussa.
ETAPPI 9: KEMINMAA – OULU – LAHTI
Kivalon autiotuvalta lähdimme kohti Oulua ja ruokailun jälkeen ajoimme aina Lahteen asti. Etappi kahdeksan menikin siis suurimmaksi osaksi tien päällä.
Missä yövyimme: Idan vanhempien luona
ETAPPI 10: LAHTI – HELSINKI
Yövyttyämme Idan vanhempien luona, jatkoimme varustehuollon kautta kotiin ja viettämään muutamaa välipäivää retkeilystä.
Missä yövyimme: Kotona
Kun lapset oli saatu nukkumaan, aikuiset ryhtyivät letunpaistoon. Homma oli aika hidasta ja sotkuista, mutta lopputulos onneksi sentään hyvän makuista!
Auringonlasku Kalasuntissa.
ETAPPI 11: HELSINKI – TEIJO
Muutaman lepopäivän jälkeen pakkasimme auton uudelleen ja vastasimme ystäviemme kutsuun: lähdettäisiinkö tänään porukalla Teijoon? Tällä kertaa nappasimme mukaan myös Midin, ja tapasimme @dadonthetrail perheineen Kalasuntin teilttailualueella. Olimme tavanneet viimeksi Kuhmossa, ja silloin perheen pienimmät harmittelivat, kun Midi ei ollut mukana – kaikkien iloksi karvaturri oli retkellä mukana tällä kertaa!
Puuhastelimme loppupäivän uiden ja höpötellen, Midille yhdessä herkkuja syöttäen (lasten lempipuuhaa). Kun perheen pienimmät kävivät nukkumaan (toinen telttaan, toinen riippumattoon), siirsimme istuskelupistettämme hieman kauemmas ja kaivoimme sipsit ja muut herkut esiin, heh. Paistelimme myös iltapalaksi lettuja, tosin paistaminen lähenteli pienimuotoista fiaskoa: gluteeniton lettutaikina oli vaikea käsitellä ja kaasun kanssa paistamisessa kesti ikuisuus (metsäpalovaroitus oli voimassa, joten nuotiolle ei ollut asiaa). Maku epämääräisillä taikinakasoilla oli kuitenkin hyvä, ja seura sekä upea auringonlasku kruunasivat illan.
Kalasuntti oli lämpimänä kesäiltana erittäin ruuhkainen, ja ensi kerralla mietimme ehkä tarkemmin telttapaikan valintaa. Lasten kanssa matka autolta ei saanut olla liian pitkä, mutta Teijossa on onneksi useita vaihtoehtoja leiriytymiseen. Kalasuntti taitaa olla telttailualueista se suosituin (emmekä ihmettele yhtään miksi).
Missä yövyimme: Teijon kansallispuistossa, Kalasuntin telttailualueella
ETAPPI 12: TEIJO – NAANTALI
Herätys Teijossa oli erittäin aikaisin. Olimme edellisenä iltana katselleet säätiedotusta ja tehneet suunnitelman: kun aamulla kaatosade iskee, meidän leiri on jo kasassa ja olemme hyvän matkaa kohti autoa. Kalasuntti on saari, ja sinne mennään käsivoimin toimivalla lossilla. Emme halunneet ottaa riskiä, että joudumme lasten ja koiran kanssa lossi-ruuhkaan kaatosateessa, joten suunnitelmamme oli ehtiä mantereen puolelle ennen kuin suurin osa naapuriretkeilijöistä on edes herännyt.
Suunnitelmamme toimi, vaikka sade alkoikin hieman ennustettua aiemmin. Leiri saatiin kasaan suht kuivana, ja autoille saavuimme vain puoliksi märkinä. Sateen vuoksi olimme skipanneet aamiaisen ja sovimme treffit läheiselle ABC:lle kahvikupposten ääreen.
Aamiaisen jälkeen ystävät lähtivät kohti Helsinkiä ja me suuntasimme kohti Naantalia. Kuisman vanhempien luona saimme aamulla kostuneet tarvikkeet kuivattua ja pääsimme itsekin vaihtamaan hieman lämpöisempää vaatetta päälle.
Missä yövyimme: Kuisman vanhempien luona
Matkalla saareen! Vielä paistoi aurinko…
Ihan muina turisteina Turussa.
ETAPPI 13: NAANTALI & TURKU
Teijon jälkeen oli road tripin viimeisen etapin vuoro: tutustuminen Turun saaristoon. Otimme tukikohdaksemme Kuisman vanhempien kodin Naantalissa, josta tarkoituksenamme oli tehdä pieniä retkiä eri suuntiin lähialueille.
Ensimmäinen kohteemme oli pieni autiosaari Naantalissa. Olimme puhuneet siellä yöpymisestä jo aikaisempinakin vuosina, mutta nyt oli sopiva aika toteuttaa tämä seikkailu. Emme paljasta sen tarkempia koordinaatteja, mutta pieni autiosaari sijaitsee lyhyen venematkan päässä Naantalin keskustasta.
Tälle retkelle mukaamme lähti myös Kuisman sisko, jota tutustutimme telttailun saloihin. Ilta saaressa oli mitä idyylisin: leiri oli mitä tunnelmallinen oli upea kauniine auringonlaskuineen ja vaahtokarkin paistoineen aaltojen liplatellessa rantaan. Yöllä mereltä saapui kuitenkin yllättäen (sääennusteista poiketen useita tunteja aiemmin) suuri ukkosmyrsky. Lähes koko yö menikin rauhoitellen Midiä, joka valitettavasti pelkää ukkosen (kuten myös ilotulituksia). Ei siis kovin mukava yö kenellekään meistä, mutta joskus tulee näitäkin kokemuksia.
Seuraavana aamuna teimme yhtä lentävän lähdön kuin Teijossa: leiri kasaan pikavauhtia ja pienen sateettoman ja ukkosettoman hetken aikana täyttä häkää pois saaresta. Selvittiin, vaikka vähän säätöä tämäkin retki taas vaati…
Muutaman sateisen telttailukokemuksen jälkeen vietimme pari päivää siististi kaupungissa: tutustuimme Turun museoihin ja ravintoloihin kuin todelliset turistit. Museokortit vinkuivat ja muutama viinilasillinen ennen lounasaikaakin tuli ehkä nautittua. Teimme myös eräänä alkuiltana kävelyretken ystäviemme kanssa läpi usean luonnonsuojelualueen: Katariinanlaakson luonnonsuojelualueelta Rauvonlahden ja Vaarniemen luonnonsuojelualueille ja takaisin.
Visit Turku -kokemuksemme jälkeen päätimme lähteä pyöräretkelle Naantalista Velkuanmaalle. Velkua (johon Velkuanmaan saari kuuluu) on Naantaliin 2009 liittynyt saaristokunta, jonka suurin saari on Palva. Meillä ei ollut mielessä varsinaisia must see -kohteita, mutta Velkua tuntui molemmista kiinnostavalta: Ida ei ollut käynyt siellä koskaan, ja Kuismakin joskus todella kauan sitten.
Edestakaista matkaa mutkittelevalla saaristotiellä tuli lopulta hieman yli 70 kilometriä. Suurin osa ajosta taittui asvaltilla, jokunen kilometri soratiellä. Matkalla on myös kaksi lossia, joten aitoon saaristotunnelmaan kyllä pääsee, jos jaksaa Velkuanmaan saarelle asti. Saarella pistäydyimme syömään Saaristoravintola Vaihelaan (saaren ainoa ravintola), jonka yhteydessä on myös majoitusta. Lisäksi pysähdyimme Merimaskussa kahvilla ja hunaja-ostoksilla.
Missä yövyimme: Kuisman vanhempien luona sekä autiosaaressa Naantalin edustalla
Lossissa matkalla Velkuanmaalta Velkualle
Farmors Cafen lounas on täydellinen joka kerta!
ETAPPI 14: KEMIÖNSAARI
Ennen Helsinkiin paluuta teimme vielä ystäviemme kanssa päiväretken Kemiönsaareen ja Högsåraan. Kävimme ensin kahvittelemassa ja kävelemässä Taalintehtaan vanhalla ruukkialueella, jonka jälkeen suuntasimme lounaalle kohti Högsåraa ja Farmors Caféta. Rakastuimme tämän kahvilan tunnelmaan ja ruokaan viime kesänä, ja siitä lähtien olimme haaveilleet paluusta. Ruoka ja miljöö eivät pettäneet tälläkään kertaa!
Lounaan jälkeen piipahdimme vielä Sandvikin uimarannalle, jossa retkikunnan miehet pulahtivat mereen. Sandvik kuuluu muuten Saaristomeren kansallispuistoon, joten tulipa myös piipahdettua siellä!
Losseiltuamme pois Högsåran saarelta ajoimme vielä Söderlånvikiin, jossa ihastelimme toscanalaista kartanotunnelmaa ja haaveilimme matkasta Italian maaseudulle. Seurueen nuorin tykästyi pihalta löytyneeseen leikkialueeseen ja otti myös ensimmäiset haparoivat askeleensa. Pitkän päivän päätteeksi huristelimme takaisin Turun kautta Naantaliin, ja uni maistui tämän merellisen päivän päätteeksi niin ihmisille kuin koirallekin.
Missä yövyimme: Kuisman vanhempien luona
ETAPPI 15: NAANTALI-HELSINKI
Vielä ennen kotiinpaluuta osallistuimme Kuisman velenpojan nimiäisiin – monsieur Midi oli mukana myös kunniavieraana. Juhlien jälkeen tukkoon ahdettu automme suuntasi vihdoin kohti Helsinkiä, jossa seuraavana päivänä odottivat niin työarki kuin toinen koronarokotuskin.
Missä yövyimme: Kotona